Osteopatian historia |
 |
Tietoa osteopatiasta Osteopaatti tarkastelee ja hoitaa ihmistä kokonaisuutena. Tällöin hän etsii kehon heikoimman kohdan, korjaa sen toiminnan ja yhdistää tämän häiriössä olevan kehon alueen kokonaisuuteen takaisin. Usein ajatellaan osteopaatin hoitavan vain selkänikamia. On totta, että osteopaattinen käsittely kohdistetaan selkärankaan, mutta myös kehon muihin rakenteisiin, kuten rintakehään, raajoihin, kallonluihin ja sisäelimiin. Tavoitteena on saada kehon eri osat toimimaan mahdollisimman hyvin yhteistyössä toistensa kanssa. Kun kehon joustavuus, liikkuvuus ja ryhti ovat kunnossa myös elimistön hermotoiminta ja verenkierto toimii optimaalisesti. Selkäranka koostuu 24 nikamasta. Kunkin nikaman välisistä aukoista kulkevat hermot selkäytimestä sisäelimiin, lihaksiin ym. kudoksiin ja takaisin selkäytimeen. Hermot viestittävät ja säätävät toimintaa, kuten verenkiertoa, jännittyneisyyttä ja lämpötilaa. Toimiva, tasapainoinen hermosto on välttämätön normaalille verenkierrolle ja aineenvaihdunnalle. Seurauksena on hyvä vastustuskyky kehon tasapainoa häiritseviä tekijöitä vastaan. Näin kehon tasapaino ja terveyttä ylläpitävät toiminnot ovat aktiiviset. Tämä on edellytys hyvälle terveydelle. Osteopaattisessa hoidossa painotetaan ryhtiä ja kehon liikkuvuutta. Lantion katsotaan osteopatiassa edustavan kehon perustusta, tukipohjaa, joka kallistuneena ja/tai kiertyneenä aiheuttaa kompensaatio muutoksia eli ryhtihäiriöitä. Nämä muutokset ilmenevät lantiosta ylöspäin selkärankaan sekä myös alaspäin alaraajoihin. Kun kehon vääntyy, siitä aiheutuu selkä-, niska- ja raajanivelten vaivoja eri puolelle kehoa. Kompensaatiot ovat tärkeitä, koska keho haluaa pitää aivot, näköelimet ja korvan tasapainoelimet vaakatasossa, jotta ihminen pystyisi kaikesta huolimatta havannoimaan normaalisti. Kun esim. lantio on kiertynyt, joutuu jokainen selkänikama kiertymään samassa suhteessa, jotta pystyasento voidaan ylläpitää. Näitä kutsutaan kompensaatiomuutoksiksi. Osteopaattinen hoito Osteopaattisessa hoidossa on tärkeää rytmisyys, pitkällä vipuvarrella tuotettu pehmeä voima ja kehon kokonaisvaltaisuutta korostava ajattelu, jolloin hoidossa tarvitaan mahdollisimman vähän voimaa. Osteopaattinen hoito on kehon säätämistä - annetaan keholle mitä se sillä hetkellä tarvitsee. Näin ollen osteopaatin "työkalupakki" on monipuolinen. Kuten autonasentajan pakissa on muutakin kuin yksi ruuvimeisseli, niin myös osteopaatti käyttää hoidoissaan muutakin kuin yksittäisiä manipulaatioita. Hoidossa käytetään vipuvarsitekniikoita niveliin ja niitä ympäröiviin kudoksiin, erilaisia pehmytkudostekniikoita, vatsan alueelle kohdistuvia hoitoja, erilaisia kallotekniikoita, joilla vapautetaan kalvojen jännityksiä, mobilisaatio- ja artikulaatiotekniikoita sekä manipulaatiotekniikoita. Hoitomenetelmä valitaan asiakkaan ja hänen ongelmansa mukaan. On selvää, että esim. rappeumasairauksista (osteoporoosi, reuma yms.) kärsiviä potilaita ei voida hoitaa manipulaatiolla, sikäli kun manipulaatiolla tarkoitetaan voimakkaita niksautuksia. Osteopaattisessa hoidossa otetaan huomioon potilaan ikä, kunto ja ongelman taustatekijät. Osteopaattinen hoito koostuu haastattelusta, tutkimisesta(aina ennen ja jälkeen hoidon) ja hoidosta. Osteopaatti suunnittelee hoidon osteopaattisen diagnoosin pohjalta sekä antaa potilaalle neuvoja itsehoitoon. Osteopaatti hoitaa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien lisäksi toimintahäiriöitä, jotka johtuvat kudoksista. Nämä kudokset voivat aiheuttaa hermoihin painetta ja ärsytystä. Tämä muuttaa hermoviestintää häiriten verenkiertoa ja nestekiertoa kehossa. Koska osteopaattista hoitoa sovelletaan aina tapausten mukaan hoito sopii hyvin niin lapsille kuin vanhuksillekin. Osteopatialla autetaan kehon puhdistumista kuona-aineista, vaikutetaan ryhtiin, vähennetään kehon jännittyneisyyttä ja lisätään potilaan itsetuntemusta kehostaan. |
|